Vaalien jälkeen

Vaalit on käyty ja kansa on äänestänyt uuden eduskunnan ja eduskunta valinnut hallituksen. Vaalien voittajista ainoastaan kepu mahtui hallitukseen, vihreät eivät.

Hallituksen muodostivat konservatiivisiä arvoja kannattavat porvarit Kepu, Kokoomus ja Perussuomalaiset. Hallitusohjelma on sitten sen mukainen, heikompiosaisilta leikataan ja hyväosaisia houkutellaan tulemaan säästötalkoisiin vapaaehtoisesti.

Demarit eivät voineet hyväksyä pelkästään heikommassa asemassa olevien elintason leikkauksiin, joten Sipilä jätti demarit hallituksen ulkopuolelle ja valitsi kokoomuksen hallitus kumppanikseen. Perussuomalaiset olivat neljä vuotta kuulleet rintamakarkuruudesta ja äänestäjiensä pettämisestä, joten heidän oli pakko ottaa hallitusvastuu ja Sipilä tiesi tämän. Hänen ei tarvinnut tinkiä ehdoistaan, persuille kävi mikä tahansa, - vaikka vaalilupausten pettäminen, Kreikan tukeminen, maahan muuton pitäminen ennallaan (”Maahanmuuttajat vahvistavat Suomen innovaatiokykyä ja osaamista tuomalla oman kulttuurinsa vahvuuksia osaksi suomalaista yhteiskuntaa”), ym.

Mitä sitten pitää sisällään uusi hallitusohjelma?

Valtiovarainministeriön julkaiseman laskelman mukaan väestöryhmistä kärsivät eniten eläkeläiset ja ikääntyneet, lapsiperheet ja työttömät. Hallitusohjelmaa esitellessään Juha Sipilä (kesk.) sanoi, että kipeät leikkaukset koskettavat kaikkia suomalaisia. myöhemmin hänkin joutui myöntämään ettei leikkaukset kohdistu yhtä kipeästi kaikkiin.

En väitä, etteikö demaritkin hallituksessa ollessaan olisi joutuneet ehkä leikkaamaan samoilta ryhmiltä, mutta ei niin paljon ja silloin olisi maksumiehinä olleet myös hyväosaiset. Suomalaiset ymmärtävät hyvin tilanteen kun ei ole rahaa niin silloin on tingittävä jostain, mutta sitä he eivät ymmärrä miksi osan kansasta (se hyväosaisen osan) tarvitse tinkiä mistään.

Hallitus ohjelmaa laajemmin tarkastellen Suomi ui vastavirtaan, sillä taantumassa toteutetun leikkauspolitiikan tuhoisat seuraukset on tunnustettu laajalti maailmalla.

Kun Espanja aloitti ankaran säästökuurin EU:n ja rahoittajien painostuksesta vuonna 2010, maan julkinen velka oli noin 60 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vuosien vyönkiristyksen seurauksena Espanjan velkasuhde on tänä päivänä noin 100 prosenttia, työttömyysaste liki 25 prosenttia ja 40 prosenttia lapsista elää köyhyydessä.

Käykö näin myös Suomelle?

En lähde analysoimaan ministeri valintoja tai sitä miten hallitus tulee onnistumaan, sen aika tulee myöhemmin. Muistutan vain Lauri Ihalaisen kommentista, (pätevin ministeri Erkki Tuomiojan ohella edellisessä hallituksessa) hän ei pystyisi hoitamaan yhdistettyä työ- ja oikeusministerin pestiä.