Viisi päivää kuntoutusta

Olin viime viikon kuntoutuksessa Joensuun keskusairaalassa. Kuntoutus alkoi maanantaina ja loppui perjantaina. Viisi päivää on pitkä aika ja taas toisaalta lyhyt aika. Pitkä kun ajattelee sitä jälkeenpäin ja lyhyt kun eli sitä aikaa.
Meitä oli neljä henkeä joiden selät oli jäykistysleikattu viime kesänä. Yksi vanhuus- eläkkeellä, yksi työkyvyttömyyseläkkeellä, yksi joka odotti eläke päätöstä ja minä, jolle kukaan ei tunnu tietävän mitä pitäisi tehdä. Minun kuntoutusta jatketaan ainakin ensi syksyyn saakka sairaalan henkilökunnan ohjauksessa sekä jatko tutkimuksilla. Tämä tietää kerran kuussa käyntiä Joensuussa. Selkäni oli huonommassa kunnossa kuin itse olin luullut. Kivut joista olen kärsinyt johtuvat todennäköisesti liiallisesta rasituksesta. (Täytynee vähentää viranhaltijoiden työpaikka kiusaamista.)
Tulevaisuus näyttäisi olevan tasapainoilemista kipulääkityksen kanssa. Kuntoutuksessa kehoitettiin käyttämään enemmän lääkitystä kuin muuten olin käyttänyt, jotta pystyisin suoriutumaan kuntoutusohjelmasta. Kivut kyllä poistuivat tai ainakin vähenivät, mutta jatkuvassa pilvessä olo ei miellyttänyt. Kokeilin parina iltana itselääkitystä. Jätin kipulääkkeet ottamatta ja otin tuhdin annoksen konjakkia. Se myös auttoi kipuihin ja unen saantiin.

Nyt minun on selvitettävä miten hoidan luottamustoimeni. Otanko kaikki mahdolliset lääkärin sallimat lääkkeet ja olen hyväntuulinen pilviveikko kokouksissa tai sitten otan kunnon annoksen konjakkia ja olen hyvän tuulinen humalainen. Kolmantena vaihtoehtona on etten ota lääkkeitä enkä konjakkia ja olen kivuista kärsivä, ärtynyt ja kaikista epäkohdista kantaa ottava, monien mielestä, ikävä luottamushenkilö.

Siinäpä minulle pohtimista ensi yöksi, huomenna on hallituksen ja valtuuston kokoukset. Mikäli tulette seuraamaan kokousta niin tiedätte minkä vaihtoehdon olen valinnut.



PS. Suuret kiitokset sairaalan henkilökunnalle asiantuntevasta hoidosta.


.