Vanhus huollosta

Kesälahtelaiset ovat voineet olla kauan ylpeitä vanhushuollostaan, vaan eivätpä voi olla enää. Mitä sitten on tapahtunut? Kaikki ongelmat alkoivat kun vanhainkotiamme alettiin muutta tehostetun palvelun asumisen yksiköksi. Ajatuksena kaunis ja kannatettava kun jokainen vanhus saa oman huoneen. Mutta mutta..., oliko tuossa ajateltu asia loppuun saakka. Ensinnäkin kustannukset. Muutosta perusteltiin mm. kustannus säästöillä, mutta syntyikö niitä. Se mitä säästettiin Kelan maksamilla asumistuilla, menetettiin vähentyneissä vuodepaikoissa ja Keskussairaalan sakkomaksuissa, (Keskussairaala laskuttaa kuntaa korotetulla hoitopäivämaksulla mikäli kunta ei voi ottaa polilasta vastaan silloin hänet voidaan kotiuttaa sairaalasta).

Liian vähäisten vuodepaikkojen vuoksi on Kesälahtelaisia vanhuksia jo nyt jouduttu sijoittamaan muihin kuntiin Keski- Karjalassa. (Miten puoliso käy katsomassa Rääkkylään sijoitettua omaistaan, jos ei ole omaa autoa tai ajokorttia?)

Eräs viranhaltija sanoi minulle yli kahdeksan vuotta sitten, miksi luottamushenkilöt eivät saa aikaan päätöstä vanhainkodin saneeraamisesta? Vastasin hänelle, että ensin pitäisi tietää monen vuodepaikan kokoinen dementiayksikkö tehdään ja monta vuodepaikkaat tarvitsevat muut vanhukset. Tätä tietoa ei liene luottamushenkilöillä käytössä tänäkään päivänä.

Hoidon porrastus lienee tuttu sana kaikille nykyisin. Pelkistettynä sen voisi kertoa näin: Erikoissairaanhoito annetaan keskussairaalassa, sairaanhoito Terveyskeskuksen vuodeosastolla, krooninen ja muu pitkä vaativa hoiva laitoshoitopaikassa ja seuraava porras on tehostettu palveluasuminen. Meiltä vanhainkodin lakkautuksen myötä poistettiin tuo laitoshoito eli näitä potilaita makuutetaan vuodeosastolla tai sitten tehostetun palvelun asumisen yksikössä. Miten hoidon porrastus voi toimia jos yksi porras puuttuu?

Ihmetyttä myös että dementiayksiköstä ei enää kukaan puhu mitään. Nyt heitä hoidetaan muiden vanhusten kanssa samoissa tiloissa. Tämä tilanne aiheuttaa muille vanhuksille rajoituksia elämiseen mm. liikkumiselle.

Viimeiset neljä vuotta viranhaltijat ovat keskittyneet pohtimaan ja polttamaan ruutia seinien sijainnista, ei siihen oleelliseen mikä kuuluisi heidän työhönsä eli kuinka monta vuode paikkaa pitäisi uuteen vanhusten hoiva yksikköön tehdä ja miten se jaetaan dementia potilaiden kanssa. Tuohon selvitykseen ei luottamushenkilöiden asiantuntemus riitä (sanoivat luottamushenkilöt sitten mitä tahansa). Viranhaltijat jättäkööt seinien paikasta väittelyn luottamushenkilöiden tehtäväksi, siitä päätöksestä ei kuitenkan synny kovin suurta vahinkoa sijoitettiin ne sitten minne tahansa.

Tämä tyhjänpäiväinen kissanhännän veto on jo viivästyttänyt tilaratkaisua jo kahdella vuodella (ensin asian pöydällejättö v.-06 ja sitten päätösten täytäntöön panon viivytys vuodella)

Oikein tehdyllä tilaratkaisulla varmistamme vanhuksillemme hoivan omalla paikkakunnalla vuosiksi eteenpäin ja säästämme keskussairaalan sakkomaksuissa.