tiistai 1. helmikuuta 2011

Voittajat ja häviäjät

Eilisen kunnanhallituksen päätös olla vastustamatta kuntajako selvitystä jos se tehdään naapuri kuntien ja Keski-Karjalan seutukunnan kuntien kanssa, oli kieltämättä aika ihmeellinen jopa Kesälahden kunnanhallituksen tekemäksi. Epämääräisellä päätöksellä haluttiin varmistaa esityksen läpi meno valtuustossa, mutta miten ministeriö suhtautuu päätöksen reunaehtoihin selvitys kuntien suhteen jää arvailujen varaan. Ministeriön virkamiesten puheista ymmärsin, että liitos suunnalla pitäisi varmistaa Paras-lain mukainen alue Keski-Karjalassa. Toisin sanoen ministeriössä päätös voidaan tulkita niin että kunta ei vastusta vaikka selvitys tehdään pelkästään Keski-Karjalan kuntien kesken.
Saa nähdä mitä tuleman pitää..

Vielä ihmeellisempi päätös kunnanhallitukselta oli lähteä taisteluun Rääkkylää vastaan oikeudessa. On aivan sama kuka saa voiton oikeudessa, kun kaikki häviävät. Se on taistelu jonka voittajalla ei ole mitään merkitystä, koska sota hävittiin siinä vaiheessa kun lähdettiin käymään oikeutta itsenäisen kunnan päätöksiä vastaan.

Pyydän anteeksi rääkkyläläisiltä kunnanhallituksemme typeryyttä.

Toivon mukaan pääsen mukaan kuntajakoselvitys neuvotteluihin kun neuvotellaan Rääkkylän mahdollisesta kuntayhteistyöstä Kesälahden kanssa. Siinä syntyy aika korni tilanne...

3 kommenttia:

Keski-Karjala kirjoitti...

Nykyiset lapset ja nuoret (tulevat päättäjät ja tekijät) tulevat muistamaan ja tietämään, mitä näinä vuosina on touhuttu. Tulevilla sukupolvilla tulee olemaan kova työ korjata niitä virheitä, mitä nykypäättäjät tekevät.

Matti Kosonen kirjoitti...

Niin, mikäli ne yleensä ovat koskaan enää korjattavissa?

Keski-Karjala kirjoitti...

Niinpä. Omaa napaa tuijottavien olisi syytä miettiä, kuinka kauaskantoisia heidän ratkaisut ovat. Teot ja nimet tekojen takana jäävät elämään historian kirjoihin.On tietysti jokaisen päättäjän oma asia, haluavatko he mainittavan itsensä tulevissa historian kirjoituksissa hyvinä vai pahoina ihmisinä seutukunnan hyvinvoinnin kannalta. Jotkut asiat eivät unohdu, vaan ne muistetaan sukupolvesta toiseen.